Huomaan sivusilmällä jonkun lähestyvän aurinkotuoliani. Nostan käteni varjostamaan aurinkoa ja siristelen silmiäni. "Felix" lukee nimikyltissä. Katse on yllättäen saanut nimen. Pieni kyltti rinnuksilla, ja siinä hänen nimensä. Felix. Epätavallinen. Miellyttävä. Se sopii hänelle. Kohottaudun kyynärpäiden varaan samalla kun hän laskeutuu kyykkyyn pyyhkimään vieressäni olevaa pöytää - matalaa muovijakkaraa, johon on tehty reikämäisiä lasinpidikkeitä. Minulla ei ole lasia, mutta olen silti iloinen, että pöytä on siinä niin, että hän voi tulla pyyhkimään sitä.Hymyilen hänelle varovasti. Sitten hän sanoo jotain, mitä en ymmärrä ja katsoo minua. Katse. Värisen. Kiihkeä suudelma, sitten erkanemme.Tapaisimmeko vielä?-